Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (2023)

Nikolai Nikkilä

Susi on aina ollut kiistanalainen eläin, joka liittyy enimmäkseen negatiivisiin käsityksiin, uskomuksiin ja kansanperinteeseen ympäri maailmaa. Suomessa - ja jossain määrin myös muissa Pohjoismaissa - susiviha näyttää kuitenkin olevan huipussaan homogeenisen kulttuurin ja historiallisen luonnonläheisyyden seurauksena. Susiasiat ovat aina jakaneet jyrkästi suomalaisten mielipiteitä, mikä helpottaa suden puolesta ja vastustavien mielipiteiden näkemistä. taiteessasiSusi luonnossa ja kulttuurissa(2008) ympäristöfilosofian professoriLeena Vilkkaehdottaa, että nykyajan suomalaisen suden vihan syyt ja syyt ovat pääosin kansan ja maan menneisyydestä. Voidaan ajatella, että suomalaisten susien viha alkoi ehkä jo esihistoriallisina aikoina. Ilmiön pitkä, sukupolvelta toiselle siirtynyt historia huipentuu kuitenkin erillisiin susihyökkäyssarjoihin 1600-1800-luvuilla, joiden yhteydessä suden tiedetään tappavan ihmisiä. Erityisiä hyökkäyksiä lukuun ottamatta nykypäivän susivihan taustaa ovat vaikuttaneet suomalaisten mieliin vuosisatojen ajan juurtuneet kulttuuriset, uskonnolliset, oikeudelliset ja yhteisölliset käsitykset ja mielipiteet maamme ehkä polarisoisimmasta eläimestä.

Artikkelin tarkoituksena ei ole esittää susivihaa oikeutettuna näkökulmana, vaan tuoda esille niitä historiallisia tekijöitä, jotka esiintyvät edelleen susivastaisissa piireissä. Nykyiset susikysymykset ovat tietysti toistuva teema teema-alueella, sillä niistä on vuosikymmenten aikana tullut pysyvä osa suomalaista julkista keskustelua. Suden menneisyydestä tehtyä tutkimusta tarkastellessani esitän väistämättä sellaisia ​​historiallisesti autenttisia faktoja, joita voitaisiin käyttää argumenttina nykyaikaisen susikeskustelun molemmin puolin. Huolimatta huomion kiinnittämisestä näihin kohtiin, artikkeli ei ota kantaa susikeskustelun kummallekaan puolelle. Susia jakavaa kysymystä pohdittaessa on myös erityisen tärkeää kiinnittää huomiota lähdekritiikkiin. Vaikka joissain aiheeseen liittyvissä tutkimuslähteissä voi joskus lukea rivien välistä kirjoittajan taipumusta suden kannattamiseen tai anti-susien, yritin poimia käyttämistäni lähteistä vain yksinkertaisia ​​faktoja.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (1)

Suomen susisuhdehistorian alku

Susi ja ihminen löysivät tiensä Suomeen samaan aikaan, noin 11 000 vuotta sitten, viimeisen jääkauden lopulla. Molemmat lajit saapuivat pohjoiseen hirven, kauriin ja muun liikkuvan riistan jälkeen, joille vetäytyvät jäämassat tarjosivat uutta elintilaa. Riippuvuus suurriistasta, erityisesti hirvestä, yhdisti suden ja esihistoriallisen suomalaisen. Vaikka lajien voidaankin katsoa kilpailevan keskenään, ruoasta ei Suomessa ollut pulaa. Vaikka suden pääravinto koostui suurriistasta metsissä, joita vapaassa Suomessa esiintyi runsaasti jään alla, oli peura ihmisille vain toissijainen ateria kalojen, lintujen, sienten ja marjojen ohella.

Suomalaisten ja susien välisestä suhteesta kivikaudella (Suomessa noin 9000 – 1500 eKr.) tiedetään vähän. Tiedetään, ettei susia esiinny missään Suomen yli sadasta tiedossa olevasta kalliopiirroksesta. Erikarhun kanssatai hirveä, sudella ei uskota olleen kovin merkittävää asemaa Suomen tai Euraasian alueen muinaisissa luontouskonnoissa. Suomen maaperässä säilyneiden palaneiden luiden jäänteiden perusteella pääteltiin, että kivikaudella elänyt väestö käytti ruokaeläiminä hylkeitä, karhuja, jäniksiä ja jopa kettuja ja majavia, mutta muinaisissa kodeissa kesytettyjen susien tai koirien jäännökset ovat melko harvinainen. BiologiMervi Laaksonenspekuloi työlläsiSushia(2013) mukaan suomalaiset metsästäjä-keräilijät eivät käyttäneet susia ravinnoksi, vaan saattoivat metsästää niitä lämpimän talviturkin vuoksi.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (2)

Susi ei siis uhkannut Suomen seudun ensimmäisten asukkaiden elämäntapaa, eikä sen läsnäololla ilmeisesti ollut merkittävää vaikutusta väestön elämään. Nykypäivän susivihan juuret ovat paljon myöhemmässä esihistoriassamme, pronssi- ja rautakauden karjanhoidon syntyvaiheessa. Kotieläinten osalta myös susien hyökkäykset karjaan ovat yleistyneet. Eläinhoitoa harjoitettiin alun perin vain pienessä mittakaavassa, ja suden hyökätessä vahinko oli suhteellisesti jopa suurempi kuin nykytapauksissa. Vielä nykyäänkin yksi suurimmista syistä susien vihaamiseen on susien aiheuttamat vahingot karjan käsittelyssä.

Suden huono maine alkoi vahvistua ajan myötä. Ruotsin vaikutuspiiri ulottui itään 1100-luvulta lähtien, jolloin tieto tuhoeläinten aiheuttamista vaaroista oli levinnyt jo koko Suomen asutulle alueelle. Ruotsin vallan alussa kristinuskon juuret Suomessa alkoivat luonnollisesti kiihtyä, mikä antoi sudelle uusia uskonnollisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia ihmisten silmissä. Kristillisissä opetuksissa susi tunnettiin pahan vertauskuvana. Esimerkiksi Jeesus suojelee paimentamiaan lampaita, joten karjaa tappavan suden asettaminen vihollisen symboliksi on looginen järjestely. Teoksessa, joka tutkii suomalaista eläinperinnettäSuomalaiset myyttiset eläimet(2019) nostaa esiin myös kielellisen näkökulman suteen: suomeksi eksyminen voidaan luonnehtia "jätteeksi" ja kun jokin epäonnistuu, siitä tulee "susi".Leena Vilkkaväittää, että kristillinen käsitys susista heijastui myöhempien aikojen eurooppalaisessa kulttuurissa, esimerkiksi kansantarinoiden muodoissa, kuten Punahilkka ja Iso paha susi, sekä ihmissusimytologiassa. Suden negatiivinen merkitys joillakin kulttuurin alueilla heijastaa paljon menneisyyttä ja on luonnollisesti vaikuttanut suden käsitysten muodostumiseen Suomessa ja sen ulkopuolella.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (3)

lakia ja epäjärjestystä

Ruotsin valtakunnan laajentuessa nykyisen Suomen alueelle sen lainsäädäntö alkoi pikkuhiljaa koskea silloisena Itävaltana tunnettua aluetta. Sudet saivat ilmaiset hakkuuoikeudet Ruotsin valtakunnan alueella vuonna 1347Maunu Eerikinpojanmaan laissa. Vuonna 1442 lain syrjäytti kuningas Kristofferin täydennetty maalaki, jossa valtakunnan asukkaita itse asiassa kannustettiin olemaan suden vastainen. Heitä käskettiin esimerkiksi rakentamaan susiaitoja tilojensa ympärille ja suosimaan maaperään kaivettuja ansoja, joita kutsutaan susiloukkuiksi. Vaikka maan laki asetti suden erityiselle paikalle, ei hänen mukaansa ollut rangaistusta edes karhun tai ketun tappamisesta. Kysymys ei siis ollut yksinomaan susivihasta, vaan vihamielisyydestä kaikkia haitallisina pidettyjä petoeläimiä kohtaan.

Maan lain mukaan jokaisessa talossa oli oltava neljä kyynärää eli noin kaksikymmentä jalkaa pitkä netto. Verkkoja käytettäisiin paikallisissa susimetsästyksissä, joihin vähintään yksi mies jokaisesta alueen talosta kutsuttaisiin osallistumaan sakon uhalla. Susikampanjoita yritettiin lisätä 1620-luvulta lähtien, ja jokaisen valtakunnan vartijan oli nimitettävä erityinen upseeri, joka oli erikoistunut petoeläinten pyydystämiseen eli jachtvoutiin. Ihmisten keskuudessa metsästäjän ammattia pidettiin kuitenkin turhana ja eläinten metsästystä verorahojen hukkaan heitettynä. Joka tapauksessa, mennään susimetsästykseen."hän kääntyi kauniisti ympäri", biologina ja toimittajanaJouni Tikkanenilmaisee teeman teoksessaanLauma: Lapsenmurha 1880 ja susiviha Suomessa(2019).

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (4)

EläintieteilijäErkki Pulliainenselventää työssäsisuden menetys(2013), että ihmisten keskuudessa susia ja petoeläinpolitiikkaa kohdeltiin eri tavalla noin 300 vuoden maalainsäädännön aikana,yksilötasolla ja troofisen yhteisön tasolla, suurelta osin levien avulla". Mervi Laaksonen huomauttaa myös, että susien ja muiden petoeläinten sijaan ihmisten päähuolet tuolloin olivat muun muassa hukkaan menneet vuodet, nälkä ja merisairaus. Susi ei ollut käytännön paha, paitsi karjankasvattajat ja Eläimet Hyökkäykset eivät olleet Suomessa tarpeeksi yleisiä kiihtämään vihaa lihansyöjiä kohtaan Suomen puolella imperiumia. Edes maalain kirjoitettu sana ei vaikuttanut suomalaisten asenteeseen susia kohtaan, sillä, kuten Tikkanen osuvasti kirjoittaa, "Suomi oli Ruotsin itärajamaakunta, jossa lailla ei ollut lainvoimaa, vaan löysä temppu, joka oli vasta alkanut miellyttää paikallisia ajelejia.".

Vuoden 1647 metsästysasetuksessa valtakunnan ihmisiä kannustettiin jälleen taistelemaan susia vastaan ​​tarjoamalla kahden taalrin kuolemanpalkkio jokaista tapettua susia kohden. Kuningatarkirjoittanut ChristinaAloitetun rahalla tappamiseen -kampanjan pääkohde ei kuitenkaan ollut sudet, vaan kaikki lihansyöjät. Esimerkiksi nallekarhu sai kaksi kertaa enemmän palkkaa kuin sude. Molempien lajien poikasista maksettiin talerin palkkio. Tappamiseen rahaa hakeneita kansalaisia ​​ei kuitenkaan motivoi viha eläimiä kohtaan, vaan nimenomaan saamansa palkkio. Pian löydettiin porsaanreikiä rahan tappamisen vakiintuneessa käytännössä. Miksi esimerkiksi yrittää metsästää suurta susia, kun sudenpennut on niin paljon helpompi saada kiinni ja tappaa? Paritteluikää saavuttaneet sudet voivat lisääntyä enintään kerran vuodessa; siksi kun sukukypsit yksilöt jätetään yksin, myös tulevien pentueiden urokset ovat suojattuja. Tunnetaan myös tapauksia, joissa kokonaisia ​​sudenpentuja suljettiin kesällä häkkeihin tai suojiin, joissa niitä pidettiin talveen asti. Talvella he tulevat täysi-ikäisiksi, kun sekä heille vaihdetut rahat että paksun talviturkin hintapyyntö nousevat. artikkelissaOnko Wolfesin pelko perusteltua? Fennoskandialainen näkökulma(2003) teoriassa, että jos susi olisi paennut vankeudesta tällaisessa tilanteessa, se olisi todennäköisesti menettänyt myötätuntonsa ihmisiä kohtaan. Ihmisiin tuntematon ja ihmisasutukseen tottunut susi voi olla vakava uhka, varsinkin kun otetaan huomioon Suomen eläimistössä tapahtuneet suuret muutokset, joiden vaikutukset alkoivat tuntua 1600-luvulla.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (5)

hirven katto

Ymmärtääksemme 1600-luvulla alkaneita muuttuvia olosuhteita meidän on katsottava sudesta sen tärkeimpään saaliiseen, hirviin. Ruotsin valtakunnassa hirvi oli julistettu suojelluksi lajiksi jo 1500-luvulla, ja saalistajat olivat ilmaista riistaa kaikille. Kuten heidän välinpitämättömyytensä kuningas Kristoferin maalakiin kirjattuja määräyksiä kohtaan osoittaa, suomalaiset eivät olleet kovin tottelevaisia ​​metsästyslakien suhteen. Vaikka hirvenmetsästystä ei pidetty Suomessa salametsästyksenä, niin se oli virallisesti. Hirvenmetsästyksestä tuli maan tapa, ja 1800-luvun vaihteessa ihmisille ja susille tärkeä riistaeläin käytännössä hävitettiin Suomen maaperästä.

Vuonna 1868 hirvikannan sukupuuttoon tuli käänne, kun uusi keisarillinen metsästysasetus tuli voimaan. Asetuksella Suomen villieläimet jaettiin kolmeen alaluokkaan: hyödylliset eläimet, haitalliset eläimet ja muut eläimet. Hyödyllisten eläinten, kuten hirven, kauriin ja majavan, laitonta metsästystä alettiin valvoa tarkemmin, ja niiden suojelemiseksi perustettiin jopa tyhmiä. Susia ja muita tuhoeläimiksi luokiteltuja eläimiä alettiin jäljittää. 1900-luvun alussa Suomessa lähes sukupuuttoon metsästetty hirvi yleistyi metsästysmääräysten ansiosta, mutta vielä 1800-luvun lopulla suden oli sopeuduttava saaliinsa harventamiseen. Epätoivoisia susia oli rohkaistava etsimään vaihtoehtoisia ravintolähteitä sillä vaaralla, että ne muuttavat lähemmäs ihmisasutusta.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (6)

mies suden saalis

Suomen vuoden 1878 tilastollista vuosikirjaa tutkiessaan Jouni Tikkanen havaitsi, että sudet tappoivat tuona vuonna Turun ja Porin läänissä yhteensä 2 455 lammasta, 472 nautaa, 158 hevosta tai varsaa ja 12 sikaa. Konkreettisista tilastoista voidaan tehdä joitain johtopäätöksiä. Ensinnäkin vuosikirjassa esitettyjen lukujen valossa eläinvihalla on ollut hyvät mahdollisuudet juurtua aikalaisten mielikuvaan itsestäänselvyytenä vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan. Toiseksi sudet oppivat metsästämään ruokaa muualta, mikä taas osoitti, että heidän suosimansa hirvikanta oli todella pieni. Kolmanneksi sudet Suomessa ja erityisesti mainituissa Turun ja Porin läänissä olivat tottuneet ihmisten läsnäoloon, ja heidän silmissään ihmisten asettuminen väheni vuosi vuodelta. Suden halveksuminen kiusallisena eläimenä kasvoi entisestään, kun kotieläinten lisäksi yhä useammat ihmiset joutuivat hyökkäysten kohteeksi.

opetusneuvojanaAnti Lappalainenopiskella hänen töitäänsuden jälkiä(2005) kirjoittaessaan suomalaisista susikuolemista ja löysi kirkonkirjoista vuosina 1710-1881 yhteensä 175 tapausta, joissa kuolleen henkilön kuolinsyynä oli kirjattu susi. Lappalaisen kokoamassa listassa on yksittäisten kuolemantapausten lisäksi selvästi erotettavissa useita hyökkäyssarjoja, joissa sudet tappoivat lyhyessä ajassa useita ihmisiä tietyillä maantieteellisillä alueilla. Lappalaisen listaa tutkiessani huomasin, että näissä susien tappojuoksuissa uhrit ovat lähes aina pieniä lapsia. Toisaalta aikuiset ovat myös enemmän yksittäistapausten uhreja kuolemanaaltojen ulkopuolella. Kaiken kaikkiaan kaikkien 175 uhrin ikäjakauma on yllättävän tasainen: heistä 77 eli 44 % oli yli 15-vuotiaita, käytännössä täysi-ikäisiä tai ainakin aikuisen kokoisia. Vanhin tunnettu susimurhien uhri Suomessa oli kuollessaan 70-vuotias ja nuorin vain neljä viikkoa vanha.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (7)

Jääskenin lumotut sudet

Vuoden 1651 talviset susimurhat Viipurin Jääskellä ovat yksi Suomen historian epätavallisimmista susihyökkäyssarjoista. Eli yhteensä 18 lasta putosi saman talven aikana suden suuhun. Jääsken murhat ovat johtaneet oikeudenkäynteihin ja muihin oikeustoimiin, ja nykyinen tutkinta on hyvin tietoinen kehityksestä äskettäin säilyneiden oikeusasiakirjojen ansiosta. Murhien aikana Jääsken kolmea merimiestä syytettiin snobista ja leväisyydestä, ja vaikka he saivat jatkaa tehtävissään, he saivat kukin kolmen markan sakon. Jääsken tapahtumista merkittäviä ei kuitenkaan tehneet pelin uhrien lievät tuomiot, vaan tapauksen kehitys itse kuolemien jälkeen. 12. helmikuuta 1652, vain muutama kuukausi Jääskin kolmen pelin jälkeen, mies IisalmestaLauri Hannunpoika Kapainenhän tunnusti omassa oikeudenkäynnissään, että hän oli lumoinut sudet syömään lapset. Viipurin linnan oikeudenkäynneissä noidan tittelin saanut Kapainen tuomittiin rikoksistaan ​​kuolemaan. Tuomio pantiin täytäntöön ja Kapainen poltettiin roviolla Lappeenrannassa 10.4.1652.

Lauri Kapainen toi Jääsken susimurhaan yllättävän käänteen, joka paljasti mielenkiintoisia puolia valtakunnan tavallisten ihmisten käsityksestä susista. Vaikka kristinusko alkoi juurtua Suomessa noin viisisataa vuotta ennen Jääske-susien kuolemaa, kansanperinteet ja uskomukset elivät pitkään rinnakkain kristillisten opetusten kanssa. Suomessa kristinuskon tukemat noitien opetukset olivat epäsuoraa jatkoa muinaisten valtakuntien shamanistiselle perinteelle, ja luontosuuntautuneessa kansanperinteessä taikausko esiintyy erityisesti petoon ja metsästykseen liittyvänä teemana. Leena Vilkka väittää, että susi on esillä teemana varsinkin lapin kansanperinteen noitatarinoissa, ja Lauri Kapainen Iisalmesta on osoittautunut tuntemattomien vaiheiden kautta sopivaksi suden noituuden syyksi. Suomalaista eläinperinnettä tutkinut kirjailijaEero Ojanenosoitti, että jos susi kerran tappoi yhden talon karjan, mutta jätti naapurin karjan rauhaan, ilmiö selittyy helposti sillä, että naapuritalossa harjoitetaan pahantahtoista taikuutta. Assosiaatio noituuteen ei tietenkään parantanut susikuvaa.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (8)

1700- ja 1800-luvut, runsaasti lähteitä

Nykyinen aineisto susien hyökkäyksistä ja susien tappamista ihmisistä lisääntyy merkittävästi 1700-luvulla. Suomen hirvikanta oli tuolloin jo kutistunut äärimmäisen pieneen kokoon, eikä varmastikaan ole sattumaa, että nälkäinen susi siirtyi lähemmäksi ihmistä samaan aikaan, kun heidän pääravintonsa alkoi kadota luonnosta. On kuitenkin myös otettava huomioon, että tärkeimmät nykyajan susimurhalähteet eli kirkolliset asiakirjat yleistyivät myös Suomen tiheimmin asutuilla alueilla vasta 1600-luvun lopulla. Ennen kirkkokirjojen perustamista Suomessa tapahtuneet susimurhat ja niiden määrä ovat suurelta osin hämärän peitossa. Vuonna 1686 annetussa laissa määrättiin, että vainajan nimen lisäksi kirkon hautaluettelossa tulee olla tarkempaa tietoa, kuten ikä ja elämänvaiheet. Kuten ennenkin, valtakunnan lain edellyttämät tavat juurtuivat hitaasti sen syrjäisimmissäkin nurkissa, ja ensimmäiset tiedossa olevat susien tappamisen uhrit on kirjattu kirkkokirjoihin vuodelta 1710. Varhaisten lähteiden laajan luonteen vuoksi On tärkeää, että tunnemme suhteellisen tarkasti tapahtumien kulun Jääsken 1700-luvun puolivälissä.

Mervi Laaksonen huomauttaa, että kun sudet yleensä pelkäävät ihmistä, matkataudit, kuten susien aiheuttama raivotauti tai vesipelko, voivat aiheuttaa suuria muutoksia susien käyttäytymisessä. Matkataudit olivat aika tyypillisiä susien, ihmisten ja eläinten keskuudessa. Suurin osa suden kimppuun joutuneista aikuisista ei syöty tai tapettu, mutta vain yksi raivostuneen suden purema johti kuolemaan. Raivotauti tarttuu helposti myös suden lähimmälle sukulaiselle, koiralle, ja Laaksosen mukaan koira kuoli 1820-luvulla Suomessa enemmän kuin mikään muu villi- tai kesyeläin. Suomen susimurhasarjan yhteydessä on usein spekuloitu, että toissijainen syy siihen, miksi jotkut mukavuusalueensa ulkopuolelle pakotetut sudet hyökkäsivät ihmisten kimppuun, oli eläintä vaivaava raivotauti. Oli mahdollista osoittaa, että joillakin alueilla, joilla susikuolemia tapahtui tapahtuman aikana, vesipelko tapahtui, mutta kaikkia susikuolemia ei voida selittää vain sairauden verukkeella.

Alla olevaan taulukkoon olen koonnut Antti Lappalaisen tutkimuksen mukaan tärkeitä susien tapposarjoja vuosilta 1710-1881. Etenkin 1800-luvun puolivälissä susikanta Suomessa väheni nopeasti metsästyksen ja peukarikannan vähenemisen johdosta petoeläinvihan vauhdittamana. Muualla maassa oli vain hajallaan olevia susilaumoja, joiden lisäksi joidenkin laumien tiedetään olevan alueita Suomessa ja itärajan tuntumassa. Varsinais-Suomen susitappaukset ymmärretään tutkimuksessa usein yhtenä kokonaisuutena, ja taulukon susitapojen sarjapaikoista Kaukola, Kivennapa ja Kirvu sijaitsevat Karjalankannässä.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (9)

Todellisen Suomen lapsenmurhat

Suomen viimeisimmät ja ehkä tunnetuimmat susimurhat tapahtuivat Pohjois-Suomessa. Vuosina 1880 ja 1881 yhdestä susiparista koostuva lauma, jonka alue kattoi Vehmaan, Mynämäen ja Nousiaisten alueet, tappoi yhteensä 22 alle 10-vuotiasta lasta. Lappalaisen tutkimat kirkolliset asiakirjat tarjoavat lukuja ja tilastoja, mutta on yllättävää, kuinka monta nykyajan tosihistorian lähdettä susien kuolemista ja hyökkäyksistä on säilynyt. Tätä voidaan arvostaa suurestiYhtiölehden toimittajaKirjailija: Hannu Holva, joka vuonna 1979 kokosi tapahtumiin liittyvän suullisen perinteen. Holvan tutkimuksen perusteella joidenkin susien tappojen paikat ovat tiedossa lähimpään metriin.

Susikuolemat Suomessa alkoivat 18.1.1880, kun sudet hyökkäsivät kahdeksanvuotiaan lapsen kimppuun.Karl Johan Hörnberginhyökkäsi hänen kimppuunsa hänen kotinsa pihalla Uudenkirkon (nykyisin Kalanti) Velluan kylässä. Naapurit näkivät kahden suden raahaavan jotain ulos Hörnbergien takapihalta, mutta eivät tajunneet ajoissa, että saalis oli ihminen. Siihen mennessä, kun tajuttiin, että Carl oli hyökkäyksen uhri, sudet ja heidän saaliinsa olivat kadonneet. Karlin housut, saappaat ja reiteen ulottuva sääri löytyi susien jäljiltä yli kilometrin päässä Hörnbergien kotoa. Muutamaa kilometriä myöhemmin löydettiin Carlin vasen käsi ranteeseen asti ja muutamat hänen oikean kätensä sormet. Lopulta löydettiin myös pojan rintakehä ja ihoton pää. Suuri määrä susikuolemia Pohjois-Suomessa noudattaa samaa kaavaa kuin Karl Johan Hörnbergin tapaus. susi hyökkäsi lapsen kimppuun lähellä asutusta ja jätti syömään saaliinsa muualle. Jos suden hyökkäys havaitaan välittömästi ja sutta seurataan, voi olla tarpeen pysähtyä muutaman kerran matkan varrella. Vaikka Lappalaisen keräämässä aineistossa on myös muistiinpanoja susihyökkäysten uhrien selviytymisestä, Varsinais-Suomessa kaikki 22 hyökkäystä johtivat uhrin kuolemaan.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (10)

Viisivuotias Vähdon poika oli viimeinen suden murhan uhri oikeassa SuomessaKalle Oskari Grönroos, joka on edelleen viimeinen suden tappama henkilö Suomessa. Grönroos kuoli 7.11.1881, kun Turun seudun ihmissyöjistä sudeista oli jo muodostunut koko Suomessa tunnettu mediasensaatio. Pietarista värvätty ammattimetsästäjäryhmä onnistui vihdoin kaatamaan lauman kaksi sutta. Talvella 1882 majuri ammuttiinRaymond Thuringinmyös 11 tai 12 muun suden johdolla. Mielenkiintoista syrjään on mainittava, että metsästäjien värvääminen itärajan yli oli suuri häpeä silloinen kansallisen heräämisliikkeen kannattajille. Esimerkiksi ilmiökirjailija, joka tunnetaan nimellä Fairy Tale UncleZachris Topelius, jonka tarinoissa susi edusti usein julmuutta, pahaa ja uhkaa, osallistui aktiivisesti susien tappamista koskevaan julkiseen keskusteluun ja keisarillisen senaatin asiaa koskeviin päätöksiin.

Vuosina 1880-1881 tapahtuneet lapsikuolemat ovat historiallisesti merkittäviä, mutta ne jäävät myös symbolisesti suomalaisten muistiin. Ne ovat uusin, tunnetuin ja tutkituin Suomen historiassa tunnetusta susimurhasarjasta, ja ne ovat vaikuttaneet sosiaalisten susien kehittyvään keskusteluun viimeisen 140 vuoden aikana niin paljon, että ne ovat jo herättäneet mediahuomiota ja julkisuutta. He toivat aikanaan Suomen suden sukupuuton partaalle. Sudenmetsästysinnostus kasvoi nopeasti Varsinais-Suomen tapahtumien jälkeen, ja vuosisadan vaihteessa arvioitiin, että Suomessa oli enää muutama haitallinen susi. Tästä huolimatta susi pysyi vihatun ja vainotun eläimena. Lapissa 1930- ja 1940-luvuilla sattui satunnaisia ​​kohtaamisia Ruotsin, Norjan tai Venäjän rajat ylittäneiden susien kanssa, joita myös puolustusvoimien lentokoneiden jahtattiin suuren mediahuomion seurassa.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (11)

Susi pelinappulana

Susi on aina kuuma aihe. Vuosien 1880-1881 tapahtumat ovat syöpyneet suomalaisten kollektiiviseen muistiin ja ovat keskeinen argumentti sudenvastaisessa keskustelussa tähän päivään asti. Sodan jälkeisenä aikana perinteinen suomalaiskäsitys sudesta ei muuttunut, mutta susiasiat politisoituivat ja susia koskeva kriittinen keskustelu käytiin, kun media sai yhä enemmän tilaa yhteiskunnallisena tekijänä. Ilmiön pohjana olivat viime vuosisadalla syntyneet ajatukset eläinsuojelusta ja ympäristöetiikasta. Uusien metsästyslakien, luonnonsuojelun, eläin- ja kasvilajien rauhoittamisen ja ympäristöliikkeiden yleistyessä, Jouni Tikkanen pohtii.petojen tappamisen kulttuuri, joka juontaa juurensa keskiajaltase väistyi vasta 1970-luvulla, kun susi julistettiin suojelluksi lajiksi osassa maata vuonna 1974.

Rauhoituspäätöstä seuranneessa, paljon keskustelua aiheuttaneessa mediakeskustelussa Varsinais Suomen susikuolemia käytettiin usein vasta-argumenttina susien rauhoittamiselle. Ennen 2000-lukua susikuolemia ei kuitenkaan tutkittu kovin tarkasti. Käytännössä ainoa aiheeseen liittyvä lähdeaineisto oli Hannu Holvassenin vuonna 1979 keräämä suullinen perinne, joka oli myös peritty monelta suusta. Näin ollen jopa aikakauden yhteiskunnallisessa keskustelussa tutkimattomat tosiasiat saattoivat vääristyä: todellinen Suomen susipari voitiin kuvata suurina verenhimoisina pedoina tai epätoivoisina raivotaudista tai muusta tarttuvasta taudista kärsivinä eläiminä. Sosiaalisen kohun ohella oli aikaa olettaa, että sudet, jotka tappoivat 22 lasta, olivat susia. Nykyaikaisten kuvausten perusteella epäiltiin, että ne olivat susikoiria tai jopa jonkinlainen suden ja ilveksen risteytys, ja Tikkasen mukaan edes nykyinen tutkimus ei voi antaa täysin varmaa vastausta.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (12)

Syystä tai toisesta susitarina on kehittänyt sielun nykyaikaiselle susikeskustelulle. Menneet tapahtumat kuitenkin harvoin menevät pinnan ulkopuolelle, joten ne värittyvät tahallisilla väärinkäsityksillä ja menettävät merkityksensä rakentavassa keskustelussa. Lopuksi herää kysymys: kannattaako nyky-Suomessa käydä susikeskustelua historiallisesta näkökulmasta? Vaikka historian sanotaan toistavan itseään, olosuhteet ovat Suomessa muuttuneet merkittävästi vuodesta 1881. Suurin osa väestöstä asuu kaupungeissa, hirvi- ja riistakannat ovat suuremmat kuin vuosisatojen ajan, ja villieläinten tartuntataudit ovat suurelta osin hävinneet. hävitetty. Jos susikeskustelu keskittyisi enemmän nykytilanteeseen kuin 140 vuotta sitten, koko keskustelua ei ehkä tarvitsisi enää edes käydä.

Lue myös:Karhu tappoi – valitettavat kohtaamiset Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla.

———

Kirjoittaja opiskelee Suomen historiaa ja kirjallisuudentutkimusta Turun yliopistossa.

fonttiluettelo

Setälä, Ritva:Susi ulvoo pelosta ja häpeästä.Turku Sanomat, 8.2.2009.

Linnell, John D. C. et al.: Onko susien pelko perusteltua? Fennoskandian näkökulma.Liettuan eläintieteellinen lehti(13) 1/2003, 27–33.

Laaksonen, Mervi:Sushia. Maahenki, Helsinki 2013.

Lappalainen, Antti:suden jälkiä. Karisto, Hämeenlinna 2005.

Lähdesmäki, Heta:suden osat. Jyväskylä University Press, Jyväskylä 2020.

Ojanen, Eero; Linnea, Sirkku:Suomalaiset myyttiset eläimet. Minerva, Helsinki 2019.

Pulliainen, Erkki:suden menetys. Ocher Chronicles, Varkaus 2013.

Pulliainen, Erkki; Rautiainen, Lassi:suomen susi. Minerva, Helsinki 2019.

Tikkanen, Jouni:Paketti. 1880-luvun lastenmurhat ja susiviha Suomessa. Ottawa, Helsinki 2019.

Vilka, Leena:Susi luonnossa ja kulttuurissa. Biophiles, Helsinki 2008.

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia (13)

FAQs

Suomalaiset susimurhat ja nykyajan susivihan pitkä historia? ›

Suomalaisen susivihan voidaan katsoa saaneen alkunsa kenties jo esihistoriallisina aikoina. Sukupolvelta toiselle periytyneen ilmiön pitkä historia kuitenkin kulminoituu 1600- ja 1800-lukujen välillä tapahtuneisiin erillisiin susihyökkäysten sarjoihin, joiden yhteydessä suden on tiedetty surmanneen ihmisiä.

Onko susi tappanut ihmisiä Suomessa? ›

Luonto-Liiton mukaan susi on tappanut ihmisen viimeksi 1880-luvun alussa, eikä susi ole raadellut ihmistä yli sataan vuoteen. 1800-luvulla susien arvioidaan tappaneen miltei 80 ihmistä. Mahdollisesti vain kaksi sutta surmasi Varsinais-Suomessa yhteensä 22 lasta vuosina 1879–1882.

Voiko susi hyökätä ihmisen kimppuun? ›

Susi on kookas villieläin ja suurpeto, jonka läheisyydessä tulee käyttäytyä rauhallisesti ja pelottomasti. Raivotautinen tai puolustautuva susi voi vahingoittaa myös ihmistä, mutta Suomessa niin ei ole käynyt 1800-luvun jälkeen.

Milloin viimeksi susi on hyökännyt ihmisen kimppuun? ›

Esimerkkejä on haettu maailmalta. Suomessa susi on kuolettavasti hyökännyt ihmisen kimppuun viimeksi 1800-luvun loppupuolella.

Tuleeko susi pihaan? ›

Kun lumi tulee maahan jäädäkseen, luultavasti myös havainnot susien tekemistä pihavierailuista lisääntyvät. Runsas lumimäärä voi vaikeuttaa myöhemmin talvella susien liikkumista ja ruoan etsintää, jolloin ne liikkuvat lähemmäs ihmisasutuksia etsimään ravintoa. Susien pihavierailut ovat luonteeltaan hyvin erilaisia.

Kuka on tappanut eniten ihmisiä Suomessa? ›

Juhani Aataminpoika eli Kerpeikkari (31. heinäkuuta 1826 Vesivehmaa – syyskuussa 1854 Viaporin linnoitus) oli mahdollisesti Suomen historian pahin murhamies. Hän surmasi vuonna 1849 loka- ja marraskuun aikana 12 ihmistä Etelä-Suomessa.

Missä Suomessa on eniten susia? ›

Susia esiintyy Suomessa lähes koko maassa, ja eniten niitä on Lounais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa.

Miksi sutta ei saa katsoa suoraan silmiin? ›

Sutta ei kannata tuijottaa suoraan takaisin, sillä yleensä eläimet kokevat silmiin katsomisen aggressiivisena. Jos susi jää seuraamaan ihmistä, tilanteesta on viisasta perääntyä kääntämättä selkäänsä. – Ennen kaikkea pitää antaa sudelle vaikka ääntä pitämällä viestiä siitä, että on ihminen.

Kumpi on vaarallisempi karhu vai susi? ›

Lisäksi suden hyökkääminen ihmistä vastaan on äärimmäisen harvinaista ja poikkeuksellista, karhun hyökkäyksistä metsästäjiä, marjastajia tai muita luonnossa liikkujia vastaan kerrotaan liki vuosittain. – Karhu on ihmiselle vaarallisempi, Luonnonvarakeskuksen suurpetotutkija Ilpo Kojola sanoo.

Miksi susi tappaa koiran? ›

Varmistetuista tapauksista 82 prosentissa sudet tappoivat koiran ja yleensä myös söivät sen. Siitä miksi sudet tappavat koiria on ehdotettu kahta selitystä. Toisen mukaan sudet puolustavat reviiriään ja poistavat kilpailijat, ja toisen mukaan motivaation sanelee yksinkertaisesti ravinnonhankinta, siis nälkä.

Miksi susia ei ole poronhoitoalueella? ›

Sudet ja porot eivät mahdu samoille selkosille. Susi on liian tehokas peto, poro liian helppo saalis. – Susi ei voi olla poronhoitoalueella aiheuttamatta vahinkoa. Yksikin voi aiheuttaa kymmenientuhansien eurojen vahingot, sanoo maatalousministeriön erityisasiantuntija Jussi Laanikari.

Voiko sutta pitää lemmikkinä? ›

Kennelliitto katsoo, että koira on koira ja susi on susi, eikä niitä pidä sekoittaa. - Puhdasrotuisten koirien jalostukseen ei ole tarpeen missään tapauksessa käyttää sutta. Suden ja koiran risteymä on niin paljon vaarallisempi kuin mikään koira.

Pitääkö sutta pelata? ›

KUIVALAINEN: – Susi on villieläin ja peto, jonka pitäisi lähtökohtaisesti pelätä ihmistä. Kun peto tulee lähelle, niin silloin on riski olemassa. Kun lapsia leikkii pihassa, niin aina on vaara olemassa että susi hyökkää päälle, läheltä piti -tilanteita on ollut.

Onko ahma vaarallinen? ›

Ahma ei ole ihmiselle vaaraksi, mutta se aiheuttaa suurpedoista eniten porovahinkoja.

Miksi susi haukkuu? ›

Susi murisee esimerkiksi silloin - kun toinen susi tulee häiritsemään sen ruokarauhaa. Haukkuminen puolestaan on hälytyshuuto, joka päästetään ilmoille silloin, kun vieraita yksilöitä tunkeutuu suden asuinalueelle.

Pitääkö ilmoittaa jos näkee suden? ›

Jos susi esimerkiksi ei poistu piha-alueelta, jää kiertelemään lähiympäristöön tai susi muutoin käyttäytyy ihmisen havaittuaan pelottomasti tai uhkaavasti, ilmoita välittömästi hätäkeskukseen. Jos susi on tappanut tai vahingoittanut koti- tai tuotantoeläimiä, ota yhteys oman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiseen.

Mikä on Suomen vaarallisin peto? ›

Tilastojen perusteella hirvet, hevoset, ampiaiset ja koirat ovat olleet ihmisille vaarallisimpia eläimiä Suomessa. Suomessa suurpetojen aiheuttama kuolema on epätodennäköisempi kuin tuttujen ja kesyjen kotieläinten aiheuttama.

Mikä on Suomen vaarallisin eläin? ›

Mikä eläin on maamme vaarallisin? Tilastokeskuksesta löytyy vastaus: ampiainen, joka on tappanut yhteensä 23 ihmistä Suomessa viimeisen 17 vuoden aikana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Mika Gissler on tilastoinut eläimien hyökkäyksestä tai puremasta vuosina 1998-2015 aiheutuneet kuolemat.

Mikä eläin on tappanut eniten ihmisiä? ›

Hyttynen ova siis eniten ihmisiä tappava eläin. Yksi vaarallisimmista hyttysten levittämistä taudeista, malaria, aiheuttaa joka vuosi yli 400 000 kuolemantapausta. Muut tappavat taudit, kuten denguekuume, aiheuttavat myös usein kuoleman, ja ne tarttuvat etenkin Aasian ja Latinalaisen Amerikan lapsiin.

Mitä hyötyä on sudesta? ›

Susi esimerkiksi suojelee taimikoita rajoittamalla hirvieläinkantoja. Lisäksi se metsästää pienpetoja, jotka söisivät monia riistalajeja. Näitä ovat erityisesti kettu sekä vieraslajit minkki ja supikoira.

Mikä on maailman isoin susi? ›

Keskimääräinen hartiakorkeus koko maailmassa on 60–95 cm ja paino 32–60 kg. Suurimmat sudet elävät Kanadassa ja Alaskassa, ja siellä on tavattu muutamia yli 77 kg:n painoisia yksilöitä. Suurin tavattu susi on Alaskassa 1939 tapettu 80 kg painanut harmaasusi.

Onko susia Uudellamaalla? ›

Uudellamaalla on kaksi susireviiriä, joissa elää kymmenkunta sutta. Johan Grönqvist rakentaa taloa kotitilansa maille lähelle Raaseporin linnaa, muutaman kilometrin päähän Snappertunan kirkonkylältä, läntisellä Uudellamaalla. Rakentamisprojektin aikana sudet ovat tulleet Grönqvisteille tutuiksi.

Montako sutta on Suomessa? ›

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan maaliskuussa 2021 Suomessa oli 90 % todennäköisyydellä 18–25 susiparia ja 32–38 perhelaumaa. Susireviirejä oli yhteensä 54–59, mukaan lukien rajareviirit ja poronhoitoalueen reviirit.

Kannattaako koiraa katsoa silmiin? ›

Tuoreen japanilaisen tutkimuksen mukaan koirien ja omistajien side vahvistuu silmiin tuijottelemalla. Silmiin katsomisella on tunnetusti merkitysti esimerkiksi ihmisten välisissä suhteissa ja nyt samaa merkitystä näyttäisi olevan myös ihmisen ja koiran suhteessa.

Käykö susi koiran kimppuun? ›

Suden kiinnostus koiraa kohtaa voi olla myös muutakin kuin aggressiivinen. Kojolan mukaan tunnetaan tapauksia, joissa susi on tekeytynyt koiraa kohtaan leikkisäksi. – On tapauksia vuosien varrelta, joissa yksinään liikkuva susi alkaa leikkiä koiria kanssa, joka enteilee suden ja koiran pariutumista.

Mikä Hai tappaa eniten ihmisiä? ›

Vuonna 2013 tehdyn selvityksen mukaan valkohai on hyökännyt ihmisen kimppuun 279 kertaa. Uhreista 78 on kuollut hyökkäykseen. Esimerkiksi tiikerihai on ottanut hengiltä vain 28 ihmistä ja härkähai 26.

Mikä tappaa Suomessa eniten? ›

Luetuimmat. Hirvet, hevoset, ampiaiset ja koirat. Nämä eläimet tappavat eniten suomalaisia. Ihmisen parhaan ystävän hyökkäyksiin on viimeisen 16 vuoden aikana kuollut 19 henkilöä, ampiaisten neljä henkeä enemmän.

Kuka omistaa karhu? ›

Karhu on suomalainen olutmerkki, tyypiltään vaalea tai tumma lager sekä India pale ale. Karhua valmistaa tanskalaisen Carlsberg-konsernin omistama Sinebrychoff Keravalla.

Montako ihmistä koira on tappanut? ›

Koirat ovat tappaneet Suomessa yksitoista ihmistä kymmenessä vuodessa. Rottweilerin Elimäellä raatelema poika oli yhdestoista koiran tappama ihminen Suomessa sitten vuoden 1998. Lapsen menehtyminen koiran puremaan on poikkeuksellista: kaikissa tilastoiduissa tapauksissa uhri on ollut aikuinen.

Onko koiran sylki puhtaampaa kuin ihmisen? ›

3. Koiran puhdas suu on myytti. Koiran suu ei ole sen puhtaampi kuin ihmisen suu. Kyseessä on pelkkä myytti.

Onko koiran tappaminen laitonta? ›

Jos osoitetaan, että koiralle aiheutui teosta kohtuutonta kärsimystä, on kyseessä eläinsuojelurikos. Karkeasti sanottuna koiran voi siis avoimesti tappaa, jos sen tekee kipua aiheuttamatta ja on valmis maksamaan koiran omistajalle "esineen" menettämisestä aiheutetut kustannukset.

Onko Suomessa mustia susia? ›

Suomessa ei ole tavattu koskaan mustaa sutta

Euroopan osalta Italiassa esiintyy mustia susia.

Onko susi uhanalainen Suomessa? ›

Suomen maasuurpedoista susi ja ahma ovat erittäin uhanalaisia, koska niiden populaatiot ovat hyvin pieniä tai rajoittuneita. Niiden uhanalaisuuden pääasiallinen syy on pyynti.

Onko Suomessa susia? ›

Suomen susista suurin osa elää Länsi-Suomessa − kannan kasvu pysähtynyt. Maaliskuussa susia oli noin 290, arvioi Luonnonvarakeskus. Suomen susikanta ei ole kasvanut kuten edellisvuonna. Luonnonvarakeskus Luke arvioi viime vuoden maaliskuussa , että susien yksilömäärä oli 279−321.

Milloin sudet tuli Suomeen? ›

1850-luvulla sudet asuttivat koko Suomea. Niiden määrä tuolloin on vain arvioitavissa, mutta susia lienee ollut maassamme noin 600 - 800. Vielä 1800-luvun lopulla susia tavattiin Ahvenanmaallakin ja liikkuipa niitä talviaikaan Helsinginkin liepeillä.

Onko sudet Yöeläimiä? ›

Susi on enimmäkseen yöeläin ja elää laumoissa (2–14 yksilöä), joissa on eri-ikäisiä yksilöitä. Lauman elinpiiri on tyypillisesti 700–900 km², mutta voi vaeltaa jopa 1000 km ravintoa etsiessään. Suden levinneisyyden painopiste on Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta lajia tavataan myös Lounais-Suomessa.

Miksi susia pitäisi suojella? ›

Susien määrä on laskenut paljon viime vuosien aikana. Susi on uhanalainen ja niitä tarvitaan esimerkiksi, ettei hirviä tulisi liikkaa. Susia pitää suojella, jotta ne eivät kuolee sukupuuttoon.

Onko Helsingissä susia? ›

Susista tehdään pääkaupunkiseudulla vuosittain havaintoja, mutta Pohjois-Helsingistä Siro ei muista lähivuosilta yhtään varmennettua susihavaintoa.

Montako varvasta Sudella on? ›

Susi. Suden jälki muistuttaa tyypillistä koiraeläimen jälkeä, jossa kaikki neljä varvasta näkyvät symmetrisenä kuviona. Jälki on suurikokoinen: etujalan jälki on 10–11 sentin pituinen ja siinä näkyvät yleensä pitkien ja voimakkaiden kynsien painaumat.

Mikä eläin on tappanut eniten ihmisiä Suomessa? ›

Mikä eläin on maamme vaarallisin? Tilastokeskuksesta löytyy vastaus: ampiainen, joka on tappanut yhteensä 23 ihmistä Suomessa viimeisen 17 vuoden aikana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Mika Gissler on tilastoinut eläimien hyökkäyksestä tai puremasta vuosina 1998-2015 aiheutuneet kuolemat.

Mikä hai tappaa eniten ihmisiä? ›

Vuonna 2013 tehdyn selvityksen mukaan valkohai on hyökännyt ihmisen kimppuun 279 kertaa. Uhreista 78 on kuollut hyökkäykseen. Esimerkiksi tiikerihai on ottanut hengiltä vain 28 ihmistä ja härkähai 26.

References

Top Articles
Latest Posts
Article information

Author: Greg O'Connell

Last Updated: 23/10/2023

Views: 5924

Rating: 4.1 / 5 (42 voted)

Reviews: 81% of readers found this page helpful

Author information

Name: Greg O'Connell

Birthday: 1992-01-10

Address: Suite 517 2436 Jefferey Pass, Shanitaside, UT 27519

Phone: +2614651609714

Job: Education Developer

Hobby: Cooking, Gambling, Pottery, Shooting, Baseball, Singing, Snowboarding

Introduction: My name is Greg O'Connell, I am a delightful, colorful, talented, kind, lively, modern, tender person who loves writing and wants to share my knowledge and understanding with you.